• Espoon päättäjien asettamat kovat väestökasvutavoitteet ja siitä johtuva raskas rakentaminen on vakava uhka jäljellä oleville metsäalueille. Metsät vähenevät ja pirstoutuvat, eivätkä pysty ylläpitämään luonnon monimuotoisuutta.
• Viimeisen 30-vuoden aikana on Espoon yhtenäisistä metsäalueista syöty jo 2/3 osaa. Alkuperäisen metsäpeitteen hävitessä alle 30 %:n alkaa metsäluonnon köyhtyminen.
• Olemassaolevat suojelukohteet ovat pääsääntöisesti pieniä eri luontotyyppien rajauksia. Laajempien yhtenäisten metsäalueiden suojelukohteita ei Nuuksion lisäksi ole.
• Metsäalueiden pirstoutuessa yhä tärkeämpi rooli on toimivilla viheryhteyksillä eri alueiden välillä, mutta kaupungin harjoittama maankäyttö ei näitä yhteyksiä huomioi, eikä viheryhteyksien säilymistä riittävän leveinä ja toimivina turvata.
• Tutkimusten mukaan espoolaisten asuinpaikan valinnassa viheralueiden läheisyys on yhtä tärkeää kuin hyvät liikenneyhteydet ja tärkeämpää kun palvelujen läheisyys.
• Jäljellä olevat luonnonsuojelullisesti tärkeät metsäalueet ja ekologiset viheryhteydet tulisi kaavoituksessa suojata suojelumerkinnöillä.
• Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana monien suojelualueiden arvo on heikentynyt metsähakkuiden ja rakentamisen seurauksena.
• Espyy on ollut viime vuosien aikana hyvin aktiivinen ja kerännyt luontotietoa alueilta joita kaupunki ei ole kartoittanut kattavasti pitkään aikaan, tai ei ollenkaan (mm. Keskuspuistosta kaupunki on teettänyt kattavamman selvityksen viimeksi vuonna 1995). Löydöt monilta alueilta osoittavat, että Espoossa on vielä jäljellä suojelualueiden ulkopuolella arvokasta luontoa, jonka monimuotoisuuden turvaamiseksi pitäisi suojelutoimiin ryhtyä mahdollisimman pian.

Kuvagalleria: Luontokuvia Espoon metsistä