Arvoisat vastaanottajat,
Espoon kaupunkisuunnittelulautakunta käsittelee tänään selvitystä Kalajärven asemakaava-alueiden (Kalajärvi II ja Kalajärvenkalliot) lähtökohdista sekä alueiden alustavaa maankäyttösuunnitelmaa.
Espoon ympäristöyhdistys sai vasta pari päivää sitten käyttöönsä Kalajärvenkallioiden asemakaava-alueen vuonna 2005 tehdyn luontoselvityksen. Kalajärvi II:sen virallisiin luontoselvityksiin emme ole saaneet mahdollisuutta tutustua, kuten ei myöskään usean konsultti- ja arkkitehtitoimiston laatimaan selvitykseen, jonka pohjalta alueen maankäyttösuunnitelmia aiotaan viedä eteenpäin.
Espoon ympäristöyhdistyksen puolesta haluaisimme silti tuoda lautakunnan tietoon muutamia kaava-alueiden luontoarvoihin liittyviä seikkoja, jotka vaikuttavat siihen, missä laajuudessa rakentamista alueelle voidaan kestävästi suunnitella.
VALTAKUNNALLISESTI TÄRKEÄN METSÄEKOLOGISEN YHTEYDEN TURVAAMINEN
Kaava-alueiden halki kulkee valtakunnallisesti tärkeä metsäekologinen yhteys, joka yhdistää Nuuksion järviylängön Espoon ja Vantaan rajaseuduilla sijaitsevaan Vestra-Petikon noin 25 neliökilometrin laajuiseen luonto- ja virkistysaluekokonaisuuteen.
Näiden kahden valtakunnallisesti arvokkaan luonto- ja viheralueen välinen metsäekologinen yhteys on kapein ja siten haavoittuvin juuri Kalajärven kohdalla. Ekologisesti laadukkaiden, suhteellisen luonnonmukaisien tai muuten arvokkaiden metsien vyöhyke kulkee Tremanskärrin suojelualueelta lounaaseen Vihdintien ylitse (rajoittuen välittömästi Kalajärventien ja Kalajärvenrannan nykyiseen asutukseen). Siirryttäessä lounaaseen metsäekologinen yhteys yhtyy laajuutensa ja luonnontilaisuutensa vuoksi itsessään arvokkaaseen Kalajärvenkallioiden kallioalueeseen. Tästä metsäekologinen yhteys jatkuu Röylän peltojen ja Luukinjärven välisen metsäisen yhteyden kautta länteen kohti Nuuksion ydinalueita.
Nykyisen laadukkaan metsäekologisen yhteyden säilyttäminen toimivana Kalajärven ”pullonkaulassa” vaatisi Tremanskärrin lounaispuolelta alkunsa saavan ja Kalajärvenrannan luoteispuolelle jatkuvan metsäalueen säilyttämistä kokonaan rakentamattomana sekä intensiivisimpien metsänhakkuiden ulkopuolella. Tämä asettaa selkeitä rajoitteita sekä Kalajärvi II:sen että Kalajärvenkallioiden alueen maankäytölle.